LOFOOTEILLE. Kaitsun (vas.) ja Ranen piti lähteä reissuun Oulusta torstaina 12.6.  iltapäivällä. Tarkoituk-sena oli ajaa vajaan 400 km:n siivu Tornion kautta Ruotsin Jällivaaraan. Kuinkas sitten kävikään?

LÄHTÖONGELMA 1.  Kaitsun skootterin oli lähtöpäivänä öljynvaihtohuollossa, jossa varoitettiin takakumin kunnosta. Sillä oli ajettu jo reipas 10.000 km ja Lofoottien reissu tekisi 2.000 km lisää. Uutta rengasta ei löytynyt keneltäkään Oulusta.  ”Seuraa jatkuvasti, etteivät kankaat tule näkyviin,  ja aja erityisesti tarkasti sateella”, kehotettiin huollossa.

LÄHTÖONGELMA 2. Muhokselta noin 30 km:n päästä Ouluun saapuva Rane ilmoitti hieman ennen 16 pyöränsä pysähtyneen tielle. ”Sammui, ei käynnisty, virta loppui”. Apuun hälytetyn sähköalan erikoismiehen, Ollin (oik.) kanssa hakivat uuden akun, mutta siitäkään ei ollut apua. Pyörä saatiin vielä illan aikana toimitetuksi MP-huolto S. Sirniöön, joka ystävällisesti suostui selvittämään vikaa.

Retken aloitus oli siis siirrettävä aikaisintaan seuraavaan päivään ja Jällivaaran majoitus oli heti peruutettava.

LÄHTÖ PÄIVÄN MYÖHÄSSÄ. Rane oli onnistunut saamaan heti perjantaiaamuna  kaupungin ainoan pyöräänsä sopivan jännitteensäätimen, joka vaihdettiin viallisen paikalle. Perjantaina tasan puolelta päivin, ja lähes vuorokauden alkuperäisestä aikataulusta oltiin valmiina lähtöön.

UUSI AJOSUUNNITELMA. Jottei enempiä ennalta varattuja hotelleja tarvitsisi peruuttaa, päätettiin perjantai-na ajaa Oulusta yhtä soittoa vajaan 1000 kilometrin km matka Lofooteille ja Stormaknesiin. ”Eihän tuo ole matka eikä mikään”, ilmoitti Rane vaatimattomasti, viitaten reksiterikilpien lisäteksteihin.

TUTTU ONGELMA. Näillä Fotosafari-sivuilla eri matkaraporttien yhteydessä on kyllästymiseen asti kirjoiteltu kaikenlaisista suunnistus- navigaattoriongelmista. Tarina jatkuu: Kaitsun vasta telakkaan asennettu navigaattori ei ladannut akkua. Taas kerran oltiin pulassa! Torniosta piti hankkia tarvikkeita, jotta virtaa saataisiin edes jollain keinoin. Matkan jälkeen ilmeni, että asennustyöt oli tehty väärin.

ENSIMMÄINEN TAUKO. Ruotsissa Luulajan jälkeen riisuttiin sadevarusteita, kun taivaalta alkoi näkyä ajosuunnassa riittävästi pilvetöntä taivasta.

JÄLLIVAARASSA. Kävimme viemässä Gällivare Campingin viehättävälle reseptionistille suklaalevyn kiitokseksi siitä, ettei majoitusliike ottanut maksua joutuessamme peruuttamaan edellisyön majoituksen.

TURHA KOUKKAUS NARVIKIIN. Norjan rajan ylitettyämme hieman ennen puolta yötä, bensa alkoi molemmilta olla vähissä. Virrattomasta navigaattorista ei ollut apua kertomaan edessäpäin olevista lähimmistä huoltoasemista. Teimme pikapäätöksen lähteä tankkaamaan 40 km:n päähän Narvikiin, mistä tulisi 80 km:n ylimääräinen lenkki. Tankkauksen yhteydessä syötiin pienet yöpalat huoltoasemalla.

MAHTAVILLA TEILLÄ. Aamuyöllä saavuimme Lofooteille. Lämpötila oli laskenut alimmillaan +3 aseeseen ja ilma oli koko ajan riittävän valoisa. Tiet olivat kuitenkin  täysin kuivia ja ajosää oli kaikin puolin retken luonne huomioiden ”riittävän raitis”.

HOTELLISSA. Hieman kolmen jälkeen aamuyöllä saavuimme ennalta varattuun Vesterålen Kysthotel – nimiseen majoituspaikkaamme. Takana on Narvikin koukkauksineen aavistuksen yli 1000 km ajoa,

UPEITA MAISEMIA. Lauantaiaamuna Lofoottien Stormarknesista kohti Melbuta ajettaessa maisemat vain paranivat.

LAUTTAJONOSSA. Käytimme ainoa kerran Lofooteilla lauttaa Melbusta Fiskebölin mentäessä.

KOVA RYSÄHDYS KUULUI KAHVIOON.  Matka salmen yli Melbusta Fiskeböliin kesti parikymmentä minuuttia, jona aikana ehdittiin juoda kahvit.

Pyörät oli lauttahenkilökunnan toimesta kiinnitetty liinoilla autokannella. Rane oli yrittänyt opastaa kiinnittämisessä, mutta varustamon väki ilmoitti hallitsevansa asiat.

Ranen ottaessa tätä kuvaa kuului kova rämähdys. ”Nyt meni jommankumman pyörä nurin", sanoi Kaitsu puoliksi leikillään.

ENNUSTUS KÄVI TOTEEN. Väärin suoritetusta kiinnityksestä johtuen  Ranen Honda oli kaatunut autokannella. Lauttayhtiö lupasi korvata katteisiin tulleet vahingot.

LAUTTAMATKAN JÄLKEEN. Fiskebölin puolelle päästyämme maisemat vain entisestään parantuivat.

ALLA REILU PUDOTUS. Hanöyn ja Storan välisellä, yli 100 metriä korkealla sillalla oli pituutta  lähes kilometri.

PYÖRÄT PARKKIIN. Ja taas seuraavalle maisemapaikalle ja niitä kameran kanssa ihailemaan.

NOPEAT VÄRIMUUTOKSET. Sään jatkuva vaihtelu värjäsi hetkessä maisemien sävyt uusiksi, mitä silmä tosin ei huomannut, mutta minkä kamera selkeästi toisti.

LOFOOTTIEN POHJOISOSAA. Saariryhmältä poistuttaessa ja Laksåta nimistä paikkaa lähestyttäessä.

KALAMIEHEN APAJA? Monen perhokalastajan ja virvelimiehen ihannemaisemaa.

LAPPHAUGEN TURISTSTASJON. Jostain kummasta syystä olimme ennakkoon varanneet lauantai-illaksi majoitukset Lapphaugenista, joka aiheutti lähes 100 kilometrin turhan koukkauksen aivan väärään suuntaan. Navit eivät tunnistaneet osoitetta, ajoimme noin 30 kilometriä harhaan. Majoitus oli hyvä, mutta palvelu töykeää.

Päivän ajot olivat noin 400 km. Sää Lofooteilla koko ajan pilvinen, osin sateinen ja keskimääri +12 astetta.  Iltaa kohden sade vielä hieman yltyi.

TORNE TRÄSK. Sunnuntaina ennen puolta päivää ylitimme Norjan ja Ruotsin rajan, ja hetkeä myöhemmin olimme yli 70 kilometriä pitkän Torniojärven (Torne Träskin) luoteisrannalla. Tämän järven vedethän jatkuvat Torne-elveninä kohti rajaa yhtyen parinsadan kilometrin päässä Muonionjokeen, josta  jatkavat Tornionjokena mereen.

TAAS JÄLLIVAARASSA. Tankkausten ja välipalojen jälkeen matka jatkui kohti Suomea. Matkaa Tornioon oli enää 250 km, sieltä kotiin hieman vähemmän.

Päivät ajot Kaitsulla 686 km, Ranella 745 km

RETKEN  TIETOJA

* Pyörät: Honda Pan European 1100 moottoripyörä, Suzuki Burgman AN 650 skootteri.

* Ajettu perjantai-aamusta ( 3 ajopäivää) sunnuntai-iltaan noin 2100 km.

* Majoitukset (2 yötä) yhteensä 106 €)

* Polttoaineet keskim. 200 €/ pyörä.

* Kuvat  Nikon Coolpix S1 pienoiskameralla (vas.) sekä Nikon Coolpix 8400 ED kompaktikameralla. Kuvat vuoroin sekä Kaitsun että Ranen kuvaamia.