Sivuja päivitetty

25.06.2019 klo 19:00

Halutessasi lisätietoja retkistämme, ota yhteyttä:
+358-50-530 9635
fotosafari.fi@pp.inet.fi


Kesästä 2019

Pääretkemme oli touko-kesäkuun vaihteessa alkanut "Itä-Balkanin kierros".
Kävimme uusissa safarikohteissa kuten Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Romaniassa, Bulgariassa ja Turkissa.

Heinä-elokuun vaihteessa toteutamme seitsemännen retken pohjoisimpaan Norjaan.

Suunnitelmissa ollut Israelin matka siirtynee vuoteen 2020

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:83060 kpl
_m01_csv.jpg
Kaksi kypärää Portugalin Cabo de Sao Vicentessä vuonna 2007.

 Euroopan kolkat ja jäämeren safari

Mistä syntyi ajatus lähteä tänä syksynä käymään nimenomaan Nordkappissa, joka väitteiden mukaan on Manner-Euroopan pohjoisin teitse saavutettavissa oleva paikka? 

Seuraavassa on joitakin kaukaisia taustoja retkelle.

 

Kuusi vuotta sitten

Naapurini Heikki kertoi menevänsä syyskuun puolivälissä hoitamaan jotain pakollista kiinteistöasiaa Portugalin Praia Da Luziin. Vuosi oli 2007, ja tämä pieni kalastajakaupunki oli tullut koko maailman tietoisuuteen saman vuoden toukokuussa, kun 3-vuotias Madeleine McCann katosi sieltä.

Lähdin mukaan pidennetylle viikonloppuvapaalle, sillä en ollut koskaan näin eteläisessä Euroopassa. Karttojen mukaan Manner-Euroopan eteläisin paikka on Praia Da Luzista muutaman sadan kilometrin päässä Gibraltarin vasemmalla puolella oleva Tarifa.

Heikki kuitenkin ehdotti, että menisimme tutustumaan Cabo de Sao Vicenteen, koko Euroopan lounaisimpaan kulmaan. Niemen kärkeen Praia Da Luzista olisi matkaa ainoastaan 30 kilometriä. Siellä olisi monenlaista nähtävää, muun muassa Henrik Purjehtijan merenkulkuopisto 1400-luvulta.

 

Mopolla matkaan

Vaihtoehtoina Cabo de Sao Vicenteen pääsemiseksi olisi vuokrata joko auto tai mopo.

Päätimme vuokrata mopon. Heikki ilmoitti, ettei hän ole koskaan ajanut mopolla, joten minä lupasin hoitaa sen puolen, ja niin marssimme vuokraamoon.

Vuokraamon työntekijät kovasti epäröivät luovuttaa meille mopoa, sillä vaikutimme liian vanhoilta. Silloin korotin ääntäni ja sanoin, että tämä teidän ajopelinne tosi vaatimaton vehje verrattuna siihen skootteriin, jolla olen ajellut kymmeniä tuhansia kilometrejä.

Se tepsi!

Unohdin tosin ihan sattumoisin mainita, että olin ajanut viimeksi kaksipyöräisellä moottoroidulla vehkeellä 45 vuotta sitten ja se suureksi mainostamani pyörä oli 175-kuutioinen skootteri.

En kuitenkaan mielestäni puhunut muunneltua totuutta.

Kun yritin kääntää tuota pikkuista Yamahan B’WS 50 ccm:n mopoa vuokraamon edessä, ei kadun leveys millään tuntunut riittävän. Tällöin myyjä näytti entistäkin huolestuneemmalta ja halusi peruuttaa juuri tekemäämme vuokrasopimuksen. Kaasutin sananmukaisesti karkuun Heikin pinkoessa perässäni.

_m02_csv.jpg
Vuokraamamme Yamahan B’WS 50 ccm on erittäin pienirunkoinen skootteri,

 

Euroopan vaarallisin..

Kaksi pappaa erittäin pienikokoisen moposkootterin selässä oli varmasti huvittava näky.

Lähes 50 vuoden takaiset ajofiilikset alkoivat nopeasti palautua mieleen ja mopo alkoi niin sanotusti sopia hanskaan. Uskokaa tai älkää, Yamaha kulki lähes kahdeksaa kymppiä alamäissä. Ne tosin olivatkin jyrkkiä.

Pääsimme hienosti perille. Kerroin Heikille nauttineeni suunnattomasti ajamisesta. Heikki sen sijaan kertoi pelänneensä ihan kamalasti koko ajan.

 ”Olemme muuten tulleet yhtä koko Euroopan vaarallisimmista tienpätkistä”, Heikki tiesi tilastoja lukeneena kertoa.

Kun olen jälkeenpäin katsellut valokuvia tuosta moposta ja retkestämme, itseänikin on alkanut hirvittää. Esimerkiksi mopon toinen etuiskari näyttää olevan kuvien perusteella umpiruosteessa

_m03_csv.jpg
Papat, Kaitsu (vas.) ja Heikki ovat saapuneet perille määränpäähänsä. Kuvan perusteella skootterin vasen iskari on umpiruosteessa.

 

 

_m04_csv.jpg
Euroopan lounaisin kolkka: Cabo de Sao Vicente, Portugal

Alitajuntaan

Tuossa retkessä oli kaksi asiaa, mitkä ovat vaikuttaneet myöhempiin matkailuihini.

1. Mopolla ajaminen oli mukavaa. Kun viisi vuotta oli kulunut tuosta Portugalin moporetkestä, hankin kesällä 2012 elämäni toisen skootterin. Hankintojen välillä ehti kulua aikaa 50 vuotta.

2. Seikkaileminen oli mukavaa. Olen aikoinani tehnyt erilaisia erävaelluksia Suomen Lapissa lähes 30 vuoden ajan. Tuosta Vicenten moporetkestä johtuen jäin ilmeisesti koukkuun skootterimatkailusta, ehkä siksikin, että sellaisessa on mielestäni jotain kaukaista sukua erävaelluksille. Aikaisin aamulla nostetaan rinkka mopon selkään, sitten vain pyörän keula suunnataan kohti uusia retkiä.  Kun tavoitteena on ennestään tuntematon määränpää, vaikkapa Euroopan äärilaidat, on matkoissa todellista seikkailun makua. Nyt on jo lounaisin ja pohjoisin kolkka koluttu skoottereilla. 

Tämä on hienoa!

Kaitsu

 

PS.  lokakuussa 2013 on anottu IBA Finland Ry:n jäsenyyttä. Se on moottoripyöräilyjärjestö suomalaisille motoristeille, joiden mielestä moottoripyörät on tehty ajettaviksi. Yksi kerhon monista etappitavoitteesta on reitti Nordkappista Gibraltarille.

Ehkä vielä joskus, jos rahaa ja terveyttä riittää.