TAISTOON REKKOJA PÄIN. Tiesitkö muuten, ettei Cervantes erästä tuttua tosijuttua kirjoittaessaan muistanut mainita mitään tarinan ratsujen sukutaustoista. Keulassahan laukkasi Donin kuumaverinen  italialainen orhi ja perässä köpötteli Sanchon saksalainen aasi. Sitäkään kirjailija ei kertonut, että kaukana takana laahusti kolme japanilaista muulia, mutta siitä onkin olemassa ihan eri tarina.

MOOTTORITIELLÄ AJO EI OLE KUIVAA. Tätä ystävämme Raikka toitotteli meille kyllästymisen asti kaikilla tankkaustauoilla, sillä taivaalta tuli jatkuvia ukkoskuuroja. Olimme tehneet aamupalalla yhdessä päätöksen, että ajaisimmekin  nopeampaa ja ”lyhyempää” reittiä seuraavaan yöpymispaikkaamme jättäen Tsekin ja Prahan kokonaan käymättä. Miten kävi? Se selviää sivun alimman kuvan tekstistä.

KOSTEA LOPPUPÄIVÄ. Jossain vaiheessa keulamiehenä ajellut Raikka katosi parimetrinen vesisuihku perässään  horisonttiin. Monen tunnin perästä löysimme hänet värjöttelemästä seuraavan tankkauspaikkamme bensa-aseman katoksen alta.

NAVIGAATTORIN YLÄNUOLI. ”Hyvä uutinen on se, että meillä on enää 79 kilomeriä perille”, Raikka vakuutteli BMW:n navigaattoriaansa räpläten.  Kun muut kertoivat omien naviensa näyttävän yli kolmeasataa kilsaa,  Raikka meni hiljaiseksi. ”Katsos, tuo ylämerkki navissasi näyttää matkaa seuraavaan käännökseen, ei perille”. Tämän jälkeen Raikka lopetti kertaheitolla keskustelut navigaattorinsa muista hienoista yksityiskohdista.

SIPULIPIHVIT ITÄVALLAN RAJALLA?   Rane (vas.) ja  Makke ajelivat Pannareillaan peräkkäin, sillä Rane oli pakannut oman navinsa jo akikaisemmin laukkuun.

Late ja Martsa kertoivat  tietävänsä  ”aivan mahtavan  pihvipaikan”  Saksan ja Itävallan raja-asemalla. ”Sinne mennään sipulipihveille heti kun vinjetit (Itävallan tiemaksutarrat) on ostettu”, Late ehdotteli

ALPEILLA ILLANSUUSSA. Kello viiden maissa  olimme päässeet Münchenin iltaruuhkasta läpi ja tiet alkoivat kuivua. Ensimmäisen kerran näimme tällä reissulla  Alpit alkaessamme lähestyä Garmisch-Partenkircheniä, jossa seuraavaa yöpymishotellimme sijaitsi.

 ”Hemmetti, Garmisch on Saksan puolella, ei me mitään rajaa tänään ylitetä”, Late totesi pettyneenä. Matkan käsikirjoituksen karttaan Garmisch on virheellisesti merkitty väärälle puolelle rajaa.

Klo 19 olimme hotellin edessä.

Raikan MotionX-ajodata  (linkki sivun yläosassa) kertoo ryhmän ajaneen  suorastaan hävyttömän törkeällä keskinopeudella Puolasta Saksan poikki Alpeille. Matkan käsikirjoituksesta poiketun reittisuunnitelman johdosta 669 kilometrin päiväetappi ”lyheni” 848 kilometriin. Kukaan ei valittanut, päinvastoin. Kaikista oli mukava huristella tasaista vauhtia autobaanalla.

Tarinan opetus kuitenkin siis on: katso aina karttaa kun suunnittelet ajoreittejä