LÄHTÖ LIETTUASTA. Poistuminen Apartementos Kaunas hotellista sujui ihan aikataululleen kirkkaassa auringonpaisteessa. Lämpöasteita oli aamuseitsemältä + 5.  Sitä vastoin kaupungista  poispääsy ja ensimmäinen tankkauspaikan löytäminen  kesti aamuruuhkasta johtuen oletettua huomattavasti kauemmin. Tankkauspaikassa ei ollut saatavilla edes aamukahvia kahvileivästä puhumattakaan, joten tyhjällä vatsalla jatkettiin kohti Puolaa.

Matkan toinen opetus: tällaiselle skootterimatkalle ei koskaan kannata varata hotellia vähääkään isomman kaupungin keskustasta, vaan mieluiten suoraan ajoreitin varrelta. Me hukkasimme ainakin kaksi tuntia hotellin etsimiseen ja sieltä poistumiseen.

HUOMIOLIIVIT. Maanantaina edustettiin näkyvästi  Askaisissa perustettua Marskin Moottorikerhoa  (MC Marski) sekä Oulaisissa synnytettyä SC Real Life Riderseja (Reinot). Terveiset vain molempien kerhojen vetureille Juha:lle Nousiaisiin sekä Hannu H:lle Ylivieskaan sekä tietty kaikille tätä sivustoa seuraaville ao. kerhojen jäsenille.

LEIVÄTÖN PÖYTÄ. Hieman ennen Puolan raja-asemaa löysimme vihdoin kahvipaikan, josta ilostuneina asettauduimme oikein ryhmäkuvaan: Late (vas.), Martsa, Rane, Kaitsu, Makke ja Raikka. Motellin yhteydessä olevassa  baarissa ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia kahvi- tai muitakaan leipiä  tarjolla. Kahvittelun ja suklaansyönnin jälkeen Nilsiän Harri jatkoi omaa reissuaan jonnekin ”etelään”.

ILMASTOINTI HAJALLA. Maanantaina 6.5. kello 16:02 Varsovan aikaa  skootterin ohjaamon sisäilman  lämpötilaa osoittava mittari oli kivunnut jo +30 asteeseen eli automaattinen ilmastointi oli rikki. Hyvät  uutiset olivat, että  varjossa mittari näytti kahta astetta vähemmän, kun yritimme löytää keskeltä kaupunkia oikean ulosmenoväylän Wroclawiin.

"WE ARE POLICE”. Kaikissa  ryhmän pyörissä olevat erimerkkiset ja -malliset navigaattorit osasivat kyllä opastaa meidät Varsovan ydinkeskustaan, josta lähtee  moottoritie muun muassa Wroclaviin (minne mielimme). Noin kymmenen epäonnistunutta yritystä palautti meidän joka kerta samaan alkupisteeseen,  vieläpä parhaaseen ruuhka-aikaan. Lähistöllä oli poliisiauto, josta mentiin hakemaan apua. Poliisisedät osasivat kertoa englanniksi ”olemme poliiseja”, minkä jälkeen siirryttiin puhumaan käsillä.

HOTELLI NUMERO 1.  Jo ennen Varsovaa Raikka oli eksynyt joukosta. Muut onnistuimme pääsemeään lähelle seuraavan yöpymispaikkaamme (Olesnica). Yksikään Garmin-merkkisistä naveista  (3 kpl)  ei löytänyt hotellia. Niinpä Makke otti suunnistusvuoron ja TomTominsa avulla johdatteli ryhmämme peltojen poikki kärrypolkuja ajaen valaistun rakennuksen pihalle. Haju paljasti meidän tulleen lannoitetehtaan pihalle, jossa tehtaan työntekijät tulivat auttamaan hotellin paikantamisessa.

Löysimme vihdoin oikean hotellin noin kello 21:00