Facebook-sivuille
klikkaamalla tästä
ITÄMEREN FOTOSAFARIN LOKITämän ajokertomuksen tarkoituksena on kertoa retkestä poisjääneille mistä jäivät paitsi. Toisaalta, tekstistä ja kuvista saatat saada ideoita suunnitellessasi omaa moottoripyörä- tai skootteriretkeä ulkomaille. Tällä sivustolla emme vakiintuneen tavan mukaan kerro osallistujien kokonimiä, vaan saat halutessasi niistä kuten koko retkestämmekin tarkempia lisätietoja lähettämällä sähköpostia: fotosafari.fi@pp.inet.fi
02.08.2013 (PE): TURKU - TUKHOLMA TURUN LAUTTARANNASSA. Kello 18, noin kahta tuntia ennen lautan lähtöä Turusta, Raikka soitteli Kaitsulle. Molemmat olivat saapumassa suunniltaan kohti Turkua. Jostain syystä Vantaalta (etelästä) BMW 650 GT skootterillaan lähtenyt Raikka kertoi lähestyvänsä suoraan pohjoisesta? Sovittuna aikana sekä Taivassalosta HONDA PAN EUROPEAN 1100 moottoripyörällään että Oulusta GILERA FUOCO 3-pyöräskootterillaan saapuneet Makke ja Kaitsu olivat lauttajonossa paikalla, mutta Raikkaa ei näkynyt eikä kuulunut! Niinpä miehillä oli hyvää aikaa liimailla Makken pyörän tuulilasiin uusi Fotosafari-tarra.
POHJANMAAN KAUTTA. Kun lautan lähtöön oli aikaa enää puolisen tuntia, kurvaili Raikka mopollaan satama-alueella, mutta aivan väärässä paikassa. Lopulta mies löysi oikean ajoväylän lauttajonoon. ”Kävin aikani kuluksi kiertämässä Vimpeli-järven (Seinäjoen koillispuolella)”, Raikka ilmoitti.
KAIKKI HYVIN. Komeassa ilta-auringossa Baltic Princessin kannella lähetettiin tekstiviestejä kotiväelle matkan käynnistymisen ilmoittamiseksi. Itämeren Fotosafari oli alkanut täysin suunnitelmien mukaisesti.
03.08.2013 (LA): TUKHOLMA (SWE) – RONNEBY (SWE) HALVEMPAA BENSAA? Näin kuviteltiin Ruotsista saatavan, joten heti Tukholman eteläpuolelle päästyämme tankkasimme pyörien lisäksi itsemme noin kello 07 aamulla. Oliko bensa halvempaa, se selviää vasta kun luottokorttilaskut on maksettu. Lämpötila alkoi kohota jo reippaasti yli 20 asteen.
TIE NOUSI PYSTYYN. Monille Ruotsinmatkailijoille tuttua Etelä-Ruotsiin vievää E4-tietä noin 160 km Norrköpingiin ajettuamme koukkasimme jyrkästi itään kohti Itämerta. Göta-kanaalin silta nousi Kalmaria lähestyttäessä komeasti pystyyn ison purjealuksen lipuessa kanavaa pitkin pohjoiseen.
TAAS NIISTÄ NAVIGAATTOREISTA. Jo paljon ennen Kalmaria ehti tapahtua retken ensimmäiset eksymiset. Harhauttiko Kaitsu tapojensa mukaan Makken ja Raikan, vai eksyivätkö jälkimmäiset vahingossa? Näistä asioista, kuten navigaattoreiden opastamista reittivaihtoehdoista käytiin myöhemmin illalla Ronnebyn hotelliin päästyämme vilkasta keskustelua. Aihe oli hyvin tuttu jo toukokuiselta Barcelonan retkeltä
Päivän laskennalliset ajot: 493 km, Päivän keskilämpötila: +30 Cº, sadetta kokonaista kaksi pisaraa itse kunkin matkalaisen otsaan illalla Ronnebyssa. Muuten oli aurinkoinen päivä. Booking.com -arviomme hotellista Villa Flora Viola: ”Viihtyisä mukava hotelli pikkukaupungin puistikkoalueella. Ystävällinen henkilökunta. Hinta/laatusuhde erinomainen”.
04.08.2013 (SU): RONNEBY (SWE) – RATEKAU (GER)
KOHTI KÖPISTÄ JA SAKSAA. Aamulla jo ennen kahdeksaa olivat pyörät pakattuina hotellin pihassa. Aamun lämpötila pilvettömän taivaan kera enteili taas helteistä päivää. PIKAVAUHTIA TANSKAN LÄPI. Ronnebystä ajoimme hetkessä Malmöön ja sieltä sillan yli Tanskaan ja sitten Kööpenhaminan ohitse yhtä soittoa saaren eteläpäähän. Raikka ja Makke kuvittelivat ilmeisesti, ettei Tanskassa ole nopeusrajoituksia, koska molemmat katosivat nopeasti liki kahtasataa horisonttiin. Rajoitusten mukaan körötellyt Kaitsu (oik.) sai moitteita hidastelustaan: ”Hukkasimme takiasi melkein tunnin, kun myöhästyimme edellisestä lautasta”, ripittivät Makke (vas.) jaRaikka ensin mainittua Rödby-Gedserin lauttarannassa.
LAIVASSA. Noin 40 minuutin lauttamatkalla Tanskasta Saksaan ehtii hyvin syödä ja kahvitella, tai muuten vain nauttia merellä olosta. Happea ja muuta raitista ilmaa ovat haukkaamassa Makke (vas.) ja Raikka.
MOTEL OSTSEE LODGE. Ratekaussa, lähellä Travemündea ja pienessä kylässä sijainnut motellimme oli viihtyisä tukikohta, jossa oli oma veranta ja pieni pihakaistale. Fotosafariryhmä aloitti vaatimattomat ¼-kurssijuhlat, olihan takana kaksi onnistunutta ajopäivää kahdeksasta. Vasemmalta, Makke, Raikka ja Kaitsu.
PIRSSILLÄ SYÖMÄÄN. Ratekaussa ei ollut sunnuntaina avoimia ruokapaikkoja, joten sellaista lähdettiin hakemaan paikallisen taksin avustuksella lähimmästä mahdollisesta paikasta. Mistä sellainen löytyi? Siitä ei kenelläkään ole jostain syystä enää minkäänlaista muistikuvaa. Päivän laskennalliset ajot (ei taksimatkoja): 506 km. Päivän keskilämpötila: +32 Cº, pelkkää aurinkoa. Booking.com -arviomme hotellista Motel Ostsee Lodge: ”Mukava sijainti pienessä kylässä, erinomainen tukikohta Itämerta kiertäville, viihtyisä bungalow-tyyppinen asumismuoto. Moottoripyörät olivat turvallisesti huoneiston oven edessä”.
05.08.2013 (MA): RATEKAU (GER) – RÛGEN (GER)
SAKSAN SUURIN SAARI. Ratekausta lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle kohti Rügenia http://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%BCgen ja sen Sassnitsin lomakylää, vaikka ajettavana oli retken lyhyin etappi, ainoastaan 231 km. Raikka katosi nyt vuorostaan jonnekin heti alkumatkasta, saapuen iltapäivällä tälle upealle saarella omia aikojaan muutamaa tuntia Kaitsun ja Makken jälkeen. RANTARAVINTOLOITA. Oliko Raikka kenties todella eksynyt? Ei ainakaan tunnustanut, vaan kertoi istuskelleensa jossain matkan varrella olleessa Burger Kingissä.
PAIKALLISIA HERKKUJA. Olisi kannattanut tulla aikaisemmin ja nauttia paikallisia herkkuja, kuten Makke (edellisessä kuvassa) ja Kaitsu tekivät.
RANTABULEVARDILLA. Sassnitsin kilometrien pitkällä ranta-alueella on matkamuistomyymälöiden lisäksi kymmenittäin erityyppisiä terassiravintoloita, joita katsastelimme myös illalla.
Päivän laskennalliset ajot: 231 km, Päivän keskilämpötila: +33 Cº, tuskin edes pilvenhattaraa koko päivänä taivaalla. Booking.com -arviomme hotellista Seaside Apartemens Rügen: ”Erinomaisen ystävällinen ja huolehtivainen henkilökunta. Viihtyisät huoneet, mahtava sijainti (50 m rannasta). Moottoripyörät saatiin säilytykseen turvalliseen paikkaan aivan rakennuksen yhteyteen”.
06.08.2013 (TI) RÜGEN (GER) – GDANSK (POL)
KOHTI PUOLAA. Rûgenin saaresta mantereelle päästyämme tie kulki paikallisten kylien läpi ja liikenne eteni hitaasti pysähtyen taajamien liikennevaloissa. Saksan ja Puolan rajan ylitimme koko Itämeren eteläisimmässä pohjukassa, Szczenissä (saks. Stettin), josta lähellä rantoja ajaen jatkoimme lähes 400 km Gdynian ohitse kohti Gdanskia. Pian Raikka taas eksyi Makkesta ja Kaitsusta. Tai sitten päinvastoin.
JÄLLEEN KERRAN NAVIGAATTOREISTA. Jo keväisellä Barcelonan reissullamme surullisen kuuluisaksi tullut Makken TomTom-navi oikutteli jälleen. Kun aikaisemmin koko laite oli lentänyt mäkeen kiinnitysjalustan petettyä, nyt laitteen virtalähde oli ilmeisesti rikki, koska se kuumeni eikä antanut enää virtaa. Makkella oli siis kaksi vaihtoehtoa: seurata tiukasti joko Kaitsua tai Raikkaa.
HOTELLISTAMME PUOLAN GDANSKISSA. Raikka, jonka oikea jalka oli alkanut pahasti kramppaamaan oman ajomatkansa aikana, odotteli hotellimme edessä. Hän oli ehtinyt perille muutamaa hetkeä ennen Kaitsua ja Makkea. Seuraavat asiat selostetaan varsin yksityiskohtaisesti, jotta voit tehdä asiasta omia päätelmiä ja välttää tekemämme virheet. Raikka neuvoi minne joku kadun varrella tennismailaa heilutellut mies oli kehottanut häntä pysäköimään BMW:nsä. Silloin se ei miehen kertoman mukaan olisi ”tennisklubille varatuilla parkkipaikoilla”. Koska tilaa oli sattumalta juuri sopivasti, Makken HONDA (vas.) sekä Kaitsun GILERA parkkeerattiin kuvassa punaisella viivalla kierretyn Raikan BMW:n viereen. Yllä karkeasti manipuloitu kuva osoittaa siis pyörien järjestyksen. Pysäköityämme pyörät arvelimme siirtävämme ne vielä myöhemmin hotellin osoittamaan paikkaan. Raikka kertoi jo käyneensä ilmoittautumassa hotellissa, jossa respaa hoitanut henkilö oli ollut hyvin kiireinen. Hän sai kertomansa mukaan odotella melkoisen tovin ennen kuin sisäänkirjautumisensa onnistui. Sama kuvio toistui Kaitsun ja Makken yrittäessä kirjautua hotelliin. Kipeää pohjettaan tuskaileva Raikka odotti kuumeisesti aulassa pääsyä huoneeseen voidakseen aloittaa tarvittavat hoitotoimenpiteet, mutta respan mieshenkilöllä tuntui olevan tärkeämpää ja melkoisen pitkään kestänyttä kirjoitustyötä. Kun sitten kirjautuminen vihdoin onnistui, Kaitsu esitti kysymyksen respaa hoitavalle miehelle: „ Pyörämme on parkkeerattu kadun toiselle puolelle, onko se turvallinen paikka?“Mies tiedusteli missä kohdin pyörät olivat, jolloin hänelle osoitettiin kädellä suunta hotellin pääovesta parikymmentä metriä oikealle. „Kyllä, se on turvallinen paikka, mitään ei ole tähän mennessä sattunut“, tämä ilmoitti. Hotellivarauksen Booking.com:in kautta jo heinäkuussa tehtyämme muistelemme, että hotelli oli tiedustellut arviota saapumisajastamme. Olimme muistikuvan mukaan ilmoittaneet, että tulemme moottoripyörillä noin 600 km:n päästä, joten arvioimme saapuvamme kello 17 – 19 välisenä aikana. Päivän laskennalliset ajot: 575 km. Päivän keskilämpötila: +34 Cº, noin 5 minuutin sateen uhka pian Rügenista lähdettyämme, muuten lähes pilvetön taivas. Arviomme hotellista englanniksi: ”
Ymmärrettävistä syistä Booking.com ei ole julkaissut tätä englannin- saati suomenkielistä kommenttiamme nettisivuillaan, muut hotelliarviomme kylläkin. 07.08.2013 (KE): GDANSK (POL) – JURBARKAS (LTU)
JÄRKYTYS HETI AAMUTUIMAAN. Kun Markku ja Kaitsu menivät aamupalan jälkeen tarkistamaan pyörät, puuttui rivistöstä siis Raikan skootteri. Varastettu, alle vuoden ikäinen ja ryhmämme arvokkain ajopeli oli maksanut varusteineen uutena yli 17 000 euroa. Kaitsun GILERAsta kaasukahvan lukitusmekanismi oli rikkoutunut ja irronnut, mikä oletettavasti aiheutui siitä, että varkaiden siirtäessä BMW:tä kuljetusautoon se oli osunut GILERAan. Ilmeistä kiirettä varkaat olivatkin joutuneet pitämään, koska eivät tarkistaneet esimerkiksi HONDAn takaboksia, mikä ei ollut lukossa, eivätkä GILERAn takaboksia, joka oli kutsuvasti peräti raollaan. Molemmissa oli kohtalaisen arvokasta tavaraa, mm. kypärä, nahkatakki ja vara-avaimet. Selityksenä huolimattomuudelle kelvatkoon se, että Kaitsu ja Makke olettivat vielä siirtävänsä pyöränsä hotelliin kirjautumisensa jälkeen sen osoittamalle pysäköintialueelle. VALTIONKYYDILLÄ KUULUSTELUIHIN. Raikan kutsumat poliisit saapuivat hyvin nopeasti paikalle. Ensi töikseen he kyselivät, miksi eivät pyörämme olleet hotellin vartioidulla alueella eli rakennuksen takapihalla, jossa pysäköinti maksaa autoiltakin vain 5 €/yö. Kun he saivat kuulla, ettei sellaisesta oltu meille kerrottu, päinvastoin ilmoitettu, että pyörämme ovat parkissa turvallisessa paikassa, poliisit katselivat ihmeissään toisiaan. Perusasioiden tultua selvitetyksi poliisit veivät Raikan poliisilaitokselle kuulusteluihin.
KAHDESTAAN ETEENPÄIN. Raikka ilmoitti järjestäneensä vakuutusyhtiönsä avustuksella lennon seuraavaksi päiväksi Gdanskista Suomeen, joten Makke ja Kaitsu lähtivät ajamaan kohti Liettuaa. Kaikkien mieli oli tietenkin maassa, sillä Fotosafari oli saanut ikävän käänteen. Kuitenkaan mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin jatkaa matkaa suunnitelmien mukaan Gdanskista ensin Suwalki-nimiseen kaupunkiin, josta tuttua Via Balticaa pitkin Marjampoleen asti. Täältä lähdettiin koukkaamaan uusia teitä pitkin luoteeseen ja kohti Niemen-joen varrella sijaitsevaa Jurbarkasin pikkukaupunkia [http://fi.wikipedia.org/wiki/Jurbarkas] HOTEL JURBAKAS. Lienee ymmärrettävää, että olimme safarimme loppumatkan aikana hyvin huolissamme siitä, ettei enempiä pyöriä varastettaisi. Hotelliin ilmoittautuessamme esitimme ensimmäiseksi tiukan vaatimuksen: ”Pyörät saatava yöksi ehdottoman turvalliseen paikkaan!” ”Kävisikö hotellin alakerran sisäaula”, avulias reseptionisti tiedusteli? Myöhemmin Makke yritti saada HONDAnsa kuvan portaita myöten ovista sisälle, mutta pakoputki otti kiinni. Niinpä hotellin apulaistirehtööri ehdotti, että tämä pyörä siirrettäisiin parin kilometrin päässä sijaitsevaan hotellinjohtajan omakotitalon autotalliin. Sinne HONDA myös vietiin. SISÄAULASSA. Kaitsun 3-pyörä nousi ketterästi edellisessä kuvassa näkyvät portaat ja oli turvallisessa säilössä yön yli hotellin sisäaulassa. Onnistuisiko vastaava palvelu jossain Suomalaisessa hotellissa? HOTELLIN PARVEKKEELTA. Huoneemme oli kuudennessa kerroksessa, josta oli komeat näkymät kaupungin halki virtaavalle Niemen-joelle.
Päivän laskennalliset ajot: 520 km. Päivän keskilämpötila: +35 Cº, pelkkää aurinkoa lähes pilvettömältä taivaalta. Booking.com -arviomme hotellista Hotel Jurbarkas: ”Loistavaa palvelua! Toinen moottoripyörä saatiin omistajan autotalliin, toinen hotellin sisäkäytävälle. Henkilökunta erittäin avulias. Kaupunki on hieman nuukahtanut, palvelut kuitenkin toimivat”.
08.08.2013 (TO): JURBARKAS (LTU) – KOLKA (LAT)
TAAS KOHTI ITÄMERTA. Jurbarkasista 150 kilometrin päässä lännessä on Klaipédan rannikkokaupunki [http://fi.wikipedia.org/wiki/Klaip%C4%97da], jonka satamaa etsittiin melkoisen kauan, sillä tarkoituksena oli nähdä Itämeri taas muutaman päivän tauon jälkeen.Satamaan johtaneen tien heikettyä lähes ajokelvottomaksi tästä hankkeesta luovuttiin.
KLEMMARISTA OIKOSULKU. Kaitsun pyörän sähkötarvikkeita sisältäneessä laukussa irtonainen paperiliitin oli pudonnut jossain vaiheessa tyhjään tupakansytyttimen ulostulopistokkeeseen. Se aiheutti oikosulun, ja navigaattori lakkasi tietenkin toimimasta juuri silloin, kun ruuhkaisesta Klaipédasta etsittiin oikeaa ulosmenoväylää. Vika saatiin onneksi nopeasti paikannettua ja palanut sulake vaihdettua keskustan huoltoasemalla. HELLE VAIN PAHERANEE. Kaitsu oli pakannut jo paria päivää aikaisemmin nahkaisen ajotakkinsa takaboksiin ja ajeli turvallisuudestaan piittaamatta pelkässä t-paidassa. Liettuasta Latvian puolelle siirryttäessä, ja Liepajan satamakaupunkia lähestyttäessä, myös Makke (kuvassa) luopui ajotakistaan KOLKA. Latvian koillisosa muodostuu pitkästä ja terävästi pohjoiseen suuntautuvasta niemestä, jonka nimi on Kolka [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolka] Makke (kuvassa) pääsi vihdoin taas „koskettamaan“ Itämerta BED & BREAKFAST VITOLI. Kolkan niemestä varattu ja omakotitaloksi osoittautunut majoitustila käsitti kaksi huonetta sekä käyttöoikeuden keittiöön ja kylppäriin. Talossa oli useita muitakin majoittujia. Ventovieraiden kanssa muodostunut ”yhteistalous” ei tuntunut senioreista enää välttämättä kauhean kotoisalta. TEHOKAS YÖVAHTI. Pihapiirissä pyöriä vartioi läpi yön jättikokoinen, tuimakatseinen ja herkkähaukkuinen koira.
Päivän laskennalliset ajot: 456 km. Päivän keskilämpötila: Edelleen +35 Cº, pelkkää aurinkoa lähes pilvettömältä taivaalta. Booking.com -arviomme hotellista Guest House Vitoli: ”Kielimuurista huolimatta avulias, yritteliäs ja ystävällinen nuori neitonen (sijais-)hoitamassa majoitusliikettä. Hieman monimutkainen majoitusmaksun ennakkomaksaminen yrityksen tilille. Saniteettitoiminnat olivat osittain epäkunnossa“.
09.08.2013 (PE) KOLKA (LAT) – TALLINNA (EST)
VIIMEISEN AJOPÄIVÄN AAMU. Guest House Vitolin tarjoaman hyvän aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Jûrmalan rantalomakaupunkia, josta maan pääkaupunki Riika on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. Sen jälkeen oltiin taas ennestään tutulla Via Balticalla. RAUTAKAUPASSA. Hieman ennen Viron rajaa on tien varressa huoltoasema, jonka takaa löytyy valtava rautakauppa. Koska hinnat olivat erittäin edulliset, sieltä ostettiin kotiin tuomisiksi puukkoja, muita työkaluja sekä erilaisia sähkötarvikkeita. Makke jopa pohti ääneen, että suomalainen omakotirakentaja saattaisi päästä hyvillekin päiväansioille, mikäli ostaisi kaikki rakentamisessa tarvittavat pelkät työkalut täältä. VETTÄ! Siirtyessämme Viron maaperälle, ja oltuamme enää vajaa 100 kilometrin päässä Tallinnasta, alkoi taivaalle kerääntyä tummia ukkospilviä. Viikon kestäneen retken ensimmäinen sadekuuro alkoi saman tien. Sitä kesti tosin vain parinkymmenen minuutin ajan. Tallinnaan saapuessamme tiet olivat kuivat ja aurinko jälleen paistoi. FOTOSAFARI PÄÄTTYI TALLINNAAN. Lähellä keskustaa sijaitsevan Hotelli Dzingelin ystävällinen vastaanottovirkailija ohjasi meidät ennen sisäänkirjautumista hotellin takapihalla sijaitsevalle vartioidulle pysäköintialueelle, jonne pyörät jätettiin yövartijan valvontaan. Hotelliin kirjauduttaessa molemmat tunsivat tulleensa melkein jo kotiin.
Päivän laskennalliset ajot: 483 km. Päivän keskilämpötila: +33 Cº. 20 minuutin sadekuuro ennen Tallinnaa poislukien pelkkää poutaa koko päivä. Booking.com -arviomme hotellista Hotel Dzingel: Loistava sijainti moottoripyörillä matkaaville, erinomaisen ystävällinen henkilökunta. Siisti ja viihtyisä hotelli, todella edullinen hinta/laatusuhde.
LYHYT YHTEENVETO. NEUVOKSI: 1. Huolehdi, että tällaisilla matkoilla moottoripyörälläsi on kaikenkattava kaskovakuutus. 2.Varusta myös pyöräsi hälytinlaitteella (esim. jarrulevylukko + hälytin). 3. Lukitse ketjulla tai lukkovaijerilla vähintään kaksi pyörää samaan nippuun, jolloin niiden siirtäminen hidastuu. 4. Selvitä majoitusvarausta tehdessäsi, että majoitusliikkeellä on vartioitu ja turvallinen pysäköintialue. Jos se ei ole mahdollista, etsi toinen majoitusliike. 5. On myös turha ilmoittaa majoittajalle, että saavut(te) moottoripyörillä, sillä asiakkaan tulotapa ei kuulu heille. Muista: Kun yksikin pyörä varastetaan, muun ryhmän loppumatka on myös helposti pilalla.
REITTIVALINTA: Pääosin Itämeren rantoja tällä kertaa kolunnut kierros oli jokaiselle erilainen kokemus. Osa reiteistä, kuten Tukholma–Norrköping, Malmö–Puttgarden ja Riika–Tallinna olivat jokaiselle mukanaolijalle ennestään tuttuja tieosuuksia. Ne muodostivat kuitenkin vain pienen osan kokonaismatkasta. Niinpä ylivoimaisesti suurin osa, peräti noin 80 % ajoreiteistä oli Kaitsulle ja Makkelle uutta, ja Raikalle tietenkin vähemmän, koska retki jäi häneltä puoliväliin.
TIET: Ruotsin, Tanskan ja Saksan tiet olivat kauttaaltaan erinomaisessa kunnossa. Puolassa, ja etenkin Baltiassa muulla kuin Via Baltica reitillä teiden kunto oli kohtalaista. Klaipédasta Liepajan kautta Kolkaan ja sieltä Riikaan johtava tiestö on paikoin hyvinkin heikkokuntoista ja -pintaista, jolloin varsinkin pienipyöräisillä skoottereilla on ajettava maltillisesti ja tarkasti.
PÄIVÄETAPIT: Kun toukokuisella Barcelonan Fotosafarilla päivämatkojen keskipituus oli hieman yli 700 kilometriä (minkä mahdollistivat moottoritiet), niin tällä Itämeren kierroksella ajettiin keskimäärin 470 kilometriä/päivä.
RÄIKEITÄ MITTAVIRHEITÄ”. Retken puolivälissä, hieman ennen BMW:n varkautta, Raikka ja Makke olivat puhelleet keskenään retken käsikirjoituksessa olleista päiväetapeista. ”Nehän ovat vain viitteellisiä, eivätkä pidä alkuunkaan paikkansa”, oli Raikka todennut Markun myötäillessä väitettä. Perillä Virossa hotellin Dzingelin pihalla tarkistettiin ajopäiväkirjasta Tukholmasta Tallinnaan kertyneet kilometrit. Ne tekivät yhteensä peräti 3297 kilometriä, kun taas käsikirjoituksessa matkaksi oli ennakkoon laskettu vain 3264 kilometriä. On siis todettava, että Raikka puhuu ehdottomasti täyttä asiaa, sillä 33 kilometrin epätarkkuus (= 1,1 % kokonaismatkasta) on ehdottomasti näinkin lyhyellä matkalla törkeän paljon. Suurempaan tarkkuuteen luvataankin kiinnittää huomiota tulevia Fotosafareita suunniteltaessa. Ja niitähän on tulossa viimeistään keväällä 2014, joten seuraa tätä sivustoa.
|
